Miten kaikki alkoi..

Tosi kauanhan mä olin halunnu jo omaa hevosta, varsinkin kun koin että meidän ensimmäinen hevonen oli enemmän siskon, kun ite sillä harvemmin ratsastin.. Sitten siskolle ostettiin toinen hevonen ja Sandra myytiin, siitä alko kyl todellinen vinkuminen itellekki hevosta. Mullahan oli sillon ylläpitoponi Dario II ja ratsastin rehtorin piensuokkeja, sain ratsastaa tarpeeks, mut silti halusin ihan oman hevosen. Vanhemmat ei sustunu omaan hevoseen, mutta sano että jos ylläpitohevosen löydän niin semmoisen saan. Mielessäni mietin että sen hevosen on oltava mahollisimman iso ja voimakas, ku kääntää sitä hevosta ni pitää olla semmone tunne et koko laiva kääntyy :D semmosen mä halusin! monet kyl täs kohtaa on sillai what, ei semmonen hevonen ois yhtään mun tyyppinen, mulle sopis pieni, räjähtävä, nopee ja kapasiteetikas heppa.. Siinä sitten kävin kokeilemassa kahta ylläpitoon annettavaa hevosta. Toista Jokioisilla ja toista myöhemmin Janakkalassa. Tää Jokioisten hevonen oli iäkäs tamma, aika kankee, mutta herkkä ja ihan kiva. Se tosiaan oli jo yhen kokeilun jälkeen tulossa mulle, mutta omistaja laittokin sähköpostia et se hevonen meni jo.. siinä vaiheessa harmitti ja paljon.. Sitten löysin tän Janakkalan hepan, se oli 5v vai 6v aika raaka trakehneri. Sileellä ei kovin mukava ratsastaa ja hyppyjä en ekalla kokeilulla voinut ottaa mun ois pitäny kuljettaa maneesille. Kotona mietittiin että tosahan sä teet vaan hyvän duunin sille sen hepan omistajalle ja ite et saa siitä muuta kun kokemusta, joten vanhemmat taipuivat omaan hevoseen !

Joulun aikaan sitten alotettiin miettimään kriteerejä hevoselle ja että mistä kannattas ettiä.. Päätettiin että hevosen pitäs olla tasoltaan sileellä HeB-HeA ja pitäis hypätä 100cm (ois hypänny sitä jo mielellään kisoissa) ja hintakin sais olla edullinen n. 6 000-15 000e eikä ikääkään sais olla enemmän ko 11v.

Ensin löydettiin ilmotus mustasta 7v ruunasta joka asuu Kouvolassa.. sitä lähettiin sitten kokeilemaan, jostainhan sitä on alotettava. Se heppa oli tosi miellyttävä ratsastaa, vaikka aika raaka ja sillä ei oltu kauheesti tehty mitään, omistaja tais olla vähän sairaana tai jotain? Aatu oli sillon joku HeB tasonen sileellä ja ratana treeneissä oli hypätty metriä. Tietysti ihastuin siihen, mulle ikiomaks hepaks ekaa heppaahan oltiin kokeilemassa (: Koeajalle se oli mulle jo tulossa, mut vanhemmat ja sisko puhu järkeä, että nyt kokeillaan paljon heppoja ennen kuin päätetään.

Monia monia hevosia kävinki kokeilemassa ympäri Suomen ja käytiin myös Messilässä kokeilemassa yli 10 myynnissä olevaa hevosta.. Erityisesti mieleen jäi kun hiihtolomalla kävin kokeilemassa Raisiossa 10v estetammaa, jonka taso oli sillähetkellä HeA ja re treeneissä 100-110cm. Sen kyydissä oli semmonen oli et "tää on mun hevonen" ! se oli pieni, siro, kapasiteetikas ja helppo ratsastaa. Kysyin vielä mun valmentajalta siitä hevosesta ja se sano että ei kannata ostaa sitä, se muistaa että sen kanssa on joskus ollu jotai ongelmia. Itku kurkussa nielin sen faktan ja etittiin lisää kokeiltavia hevosia..

Äiti sitten soitti vielä Noora Tökkerille, oisko sillä hyviä hevosia mulle.. no se kerto belgialaisesta tammasta joka on sillä välityksessä, sovittiin sitten kokeilu 26.2.2011 sinne Loviisaan.
Heppa oli 9v ja tasoltaan VaB ja Re joskus aikoinaan 130cm, kävi sitten kumminkin ilmi ettei oltu hypätty pitkään aikaan ja enhän mä semmosta hevosta voinu.. Se tamma ei jotenki ollu yhtään mun tyyppinenkään joten ei sitä. Noora sitten tarjos kokeiltavaks hevosta jonka se osti itelleen tulevaks kisahevoseks..
Ajettiin sitten sieltä toiselta tallilta Nooran omalle tallille ja Noora haki tamman ulkoota ja kertoi siitä vähän. Hui että se oli laiha ! Noora selitti että se on tasoltaa ko HeA (joskin vähän ruosteessa) ja hypänny viimevuoden Liettuassa 120cm. Noora oli siis tuonu sen Liettuasta kaks viikkoo sitten. Siinä sitten Laitettiin se Nooran kanssa kuntoon ja lähin taluttaa sitä kentälle. Kysyin vielä hepan nimee ja Nooran suusta tuli että " Se on Sipuli ja huonoin puoli siinä on että sil on hemmetin isot korvat"
Noora meni sitten ensin ja oi että se näytti kivalta! Vihdoin sitten pääsin ite selkään.. Sipuli oli herkkä, kevyt, tosi ihana ja kuuliainen ratsastaa <3 Tykkäsin kyllä, muttei ollu semmosta "mun heppa" fiilistä kun sen yhen tamman selässä.. siinä sitten hyppelin pieniä ja pari kertaa 90cm okserin, tykkäsin hypystä vaikka sen tyyli olikin omituinen :D
Noora sitten suositteli meitä sitten vielä käydä kokeilemassa Nurmijärvellä yhtä sen välityksessä olevaa pientä raketti 10v tammaa. Samana iltana lähettiin vielä sinne.. Oli tosi kiva ja ongelmaton tamma, vähän huonosti perusratsastettu, mut tosi kiva ja turvallinen hypätä. Mut Sipuli oli silti kivompi..  Laitoin videota valmentajalle ja kommentti oli että "ihan kiva, menkää kokeilee uudestaan ja tuntuu siltä"
Pari päivää meni ja äiti soitti Nooralle uudestaan "Me haluttais tulla kokeilemaan sitä Sipulia uudestaan" Noora ihan kauhistuneena selitti ettei arvannu että tykkäsin siitä ja et ei haluis myydä sitä, mut sen on pakko jos me se halutaan :D Viikonpäähän sovittiin sitten seuraava kokeilu.
Tällä kertaa mun siskokin tuli mukaan. Mä menin ite alkuun, oli yhtä kiva kun viimeksi. Sisko meni sitten ja kauhisteli kuinka laiha se eläin oli. Ihan kivaks se Sipulia sano, muttei oikeen osannu hypätä sillä :D Tallissa Noora näytti vielä Sipulin passin ja hevosellahan on sukuukin!
Viikko meni kun isä ja äiti soitteli Nooralle ja teki erilaisia tarjouksia Sipulista. Sovittiin ostotarkastus, johon en kumminkaan itse päässyt mukaan. Koko hevonen oli moitteeton!  Joten mä sain Sipulin jo seuraavana päivänä!
Voi sitä tuskaa odottaa se 1 päivä kun tietää et sit tulee oma hevonen <3

Lauantaina 12.3.2011 Piian tallin pihaan kaars meijän oma Jeeppi koppi perässä. Ensin halien isää ja äitiä ja sitten heti kurkkaamaan koppiin. Ensimmäinen tunne oli et "se on mun" ja toinen et "kauhee otsatukka !!" Otettiin heppa ulos, voi miten viisas se on ! ja sitten kokeiltiin pari loimea sille. Vein Sipulin karsinaan ja kirjotin vähän hoito-ohjeita. Se tunne kun tajuu et saa ite päättää kaikesta, parempaa ei voi olla! Mentiin vielä isän ja äitin kanssa pitsalle ja kiittelin vielä paljon ja sitten tuli mun valmentaja sovittaa meille vähän satuloita.. yks oli ihan siedettävä, muut ihan turhia.
Menin vielä vaihtaa ratsastusvaatteet ja isä ja äiti lähti. Satuloin hurjan laihan hevosen ja laitoin suitset ja suojat jalkaan. En osaa ees selittää sitä tunnetta kun istuu ekan kerran hepan selkään kun se on oma ! Sitten lähin vähän kävelee maastoon kentälleppäin.. kentällä vähän ravia, mutta paljon käyntiä..
tallilla kun olin takas, hoidin hepan pois ja annoin jäädä karsinaan rauhottumaan.

Seuraavana päivänä menin sitten maneesissa ja hui kun se meni lujaa !
Maanantaina muutettiin sitten Rantasen tallille, siellä on olkikuivitus, se teki hyvää Sipulille.

Päiviä meni ja äiti kävi välillä ypäjällä et soviteltiin satuloita .. Kunnes sitten seuraavana viikonloppuna tyttö polkas hokilla aika pahasti oikeeseen takaseen ja 5 päivää siinä meni kun heppa vähäsen arko jalkaa. Siinä sitten taluttelin ja välillä juoksutin jos liikku puhtaasti.

Parin viikon päästä oltiin jo meijän ekassa estevalmennuksessa ja siitä parin viikon päästä ekoissa estekisoissa, mentiin 70cm ja 90cm siitä sitten viikon päästä ekat ulkopuoliset kisat Hämeenlinnassa, siellä mentiin 80cm ja 90cm ja sieltä tuli meijän eka sijotus, voitto !

Siitä meni reilu viikko ja olinki jo ilmottanut meijät ekoihin aluekisoihin Turkuun. Ilmottauduin vaan luokkaan 90cm. Mentiin se ja siitä tuli heti eka sijotus aluetasolla ! Soitin valmentajalle ja se kannusti jälki-ilmottautumaan metriin, joten mentiin sitten sekin. Mua jännitti ihan hirveesti ja siitä tuli sitten pari puomia. Hyvä mieli jäi ja siitä se ajatus sitten lähti.. <3